perjantai 18. tammikuuta 2013

Ei meillä silloin mitään vihreitä ajatuksia ollut.

Sähköpostiini oli tullut mieltä lämmittävä kirjoitus! No, jonkun mielestä hiukan kärjistetty mutta täyttä totta!
Kiitos viestistä sinä tunnettu henkilö! :D

Näin meidän nuoruudessamme!

Kuvitelkaa, ellette ole kokenut:
Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla
kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta
ympäristölle haitallisiin muovikasseihin.
Hämmentyneenä vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen
nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa vastasi:
"Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan välittäneet
tarpeeksi ympäristöstä."

Oikeassahan hän oli - ei meidän aikanamme ollut vihreitä ajatuksia. Siihen
aikaan me palautimme maitopullot, juomapullot ja olutpullot kauppaan, joka
sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen pestäväksi ja steriloitavaksi ja
täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää yhä uudelleen.
Niitä siis todella kierrätettiin. Mutta ei meillä mitään vihreitä ajatuksia
silloin ollut.


Me kävelimme kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei
ollut rullaportaita. Ostoksillekin menimme kävellen emmekä hypänneet
300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päässä
olevaan lähikauppaan.
Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet.


Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin käsin, koska ei ollut näitä
kertakäyttöisiä. Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 220 voltin
virtaa käyttävässä vempaimessa - tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet
ihan oikeasti. Lapset saivat vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet
vaatteet,
eivät aina upouusia. Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään
vihreitä ajatuksia.


Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio tai radio, ei vastaanotinta
joka huoneessa.
Ja teeveeruutukin oli jokseenkin nenäliinan kokoinen, eikä koko Pirkanmaan.
Keittiössä tehtiin ruokaa ja hämmennettiin ja sekoiteltiin käsin, koska ei
ollut sähkökoneita   apuna joka käänteessä.
Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja
sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia.
Emmekä me ruohoakaan leikanneet bensiiniä polttavalla koneella. Meillä oli
työnnettävä käsikäyttöinen ruohonleikkuri. Me pidimme lihaskuntoa yllä
työnteolla emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla.
Oikeassahan kassa siis oli, ei meidän päässämme mitään vihreitä ajatuksia
silloin ollut.


Me joimme lähteestä tai vesikraanasta kun janotti, sen sijaan että olisimme
joka kerta käyttäneet muovi- tai pahvimukeja. Täytimme täytekynät musteella
emmekä ostaneet heti uutta kynää kun muste loppui. Ja vaihdoimme partahöylän
terän heittämättä koko kapinetta roskiin kun terä tylstyi.
Siihen aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon, ja
lapset menivät kouluun polkupyörillä tai jalan eikä äidin tarvinnut hoidella
heidän takiaan 24-tunnin taksipalvelua.
Kotona oli yksi pistorasia eikä kokonaista rivistöä jos vaikka minkälaisille
elektronisille laitteille. Eikä tarvinnut käyttää mitään tietokoneohjattua
vempainta, joka on yhteydessä tuhansien kilometrien
päässä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän
pitsapaikan.


Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa, miten tuhlaavaisia
me olimme, kun meillä ei ennenvanhaan ollut näitä vihreitä ajatuksia?


Lähetä tämä jollekulle toiselle itsekkäälle seniorille, jolle taas joku
näsäviisas nuori saarnaa ympäristönsuojelusta.


Ja nuorille,joiden luulet/uskot ymmärtävän