Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
Edith Södergran
---------------------------------------------------------------
Ulkona sataa lumiräntää, kevät on ilmeiseti peruttu. +2. Siksi tämä runo.
Kalanruoto kaktus ( Epiphyllum anguiler ) hassun hauska huiskukukka, kasvaa miten ja mihin suuntaan haluaa. "Lehdet", -eikai noita piiskoja voi lehdiksikään kutsua mutta siis.. vaatii tilaa ympärilleen voidakseen ojennella piiskojaan ja ruotojaan. Tämä yksilö on n.kaksi vuotta kasvanut tuossa amppelissa, paikka on valoisa ymp.vuoden kesäisin liiankin kuuma. Kokemukseni mukaan tämä haluaa reilusti enemmän vettä kuin muut lehtikaktukset, mistä johtunee, en tiedä.
🌵🌵🌵🌵🌵
Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin tuumii Arska, harvaa kuontaloaan haroen. "Taas tuli rukkaset".. jupisee itsekseen, pää pyörällä monennetko nämä nyt olikaan.
Arska oli totuttuun tapaansa lähtenyt lauantai-illan ratoksi kylille lavatansseihin. Kesäilta oli hehkeimmillään ja Arskalla tukka suittuna ja kauluspaidan muutamat napit räjähtämäisillään pitämässä paitaa kiinni.
Kun orkesteri viritti soittimensa ja Satumaan ensi tahdit kajahtivat, syntyi parketilla tungos. Arska oli suunnitellut iltaa ja katsellut muuatta Margea mutta hitaamman puoleisena huomasi että Margea vietiin jo parketilla kuin vierasta sikaa.
"Ei auta muu kuin tyytyä toiseksi parraaseen".. tuumii Arska, menee ja kumartaa; "Saiskos pluvan.."? "Älä kuule Turhapuro edes unta nää."
---------------------------------------
Viikolla 17 kravussa on vuorossa annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin.
Muuten säännöt ovat samat vanhat eli tasan sadan sanan tarina oma otsikko mukaan luettuna.
